Jäsenet

Elisa Aaltola on filosofian tutkija sekä dosentti Turun yliopistosta. Hän on erikoistunut eläin- ja ympäristöfilosofiaan sekä moraalipsykologiaan. Parhaina päivinä hänet tavoittaa metsästä rescue-koiriensa kanssa.

Aaltolan julkaisuihin lukeutuvat muun muassa Eläinten moraalinen arvo (Vastapaino 2004), Animal suffering: Philosophy and culture (Palgrave MacMillan 2012), Johdatus eläinfilosofiaan (toim., Gaudeamus 2013), Animal ethics and philosophy: Questioning the orthodoxy (toim. yhdessä John Hadleyn kanssa, Rowman & Littlefield 2014), Eläimet yhteiskunnassa (toim. yhdessä Sami Kedon kanssa, Into 2015), Varieties of empathy: Moral psychology and animal ethics (Rowman & Littlefield 2018) ja Häpeä ja rakkaus: ihmiseläinluonto (Into 2019). Aaltolan blogia voi seurata osoitteessa http://www.hermithounds.com.

Matilda Aaltonen on helsinkiläinen esiintyjä sekä koreografi, joka työskentelee erilaisissa työryhmissä tanssin ja esitystaiteen alueilla. Aaltosen töissä aistinen, esteettinen, eettinen ja poliittinen kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Hän teokset liikkuvat ruumiillisen tiedon sekä kaikenlajiset huomioivan havainnoinnin ja merkityksien alueilla. Aaltosta kiehtoo tanssin mahdollisuus löytää ja määrittää uudelleen ihmisruumis.

Aaltonen valmistui tanssitaiteen maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta keväällä 2020. Hänen viimeisimpiä teoksiaan ovat Voyeur (2020, Todellisuuden tutkimuskeskus), olento / olio / otus / eläin / eläjä (2019, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu) ja Their Limbs Their Lungs Their Legs (2019, TADaC Theatre Academy Dance Company, kor. Lea Moro).

Pauliina Haasjoki on runoilija ja esseisti, joka ajattelee teksteissään ihmislajisia, muunlajisia ja planetaarisia kehoja, niiden aineellisuutta ja vuorovaikutuksia. Häntä kiinnostaa myös mm. vapaalla liikkeellä ilmaiseminen ja äänillä leikkiminen.

Haasjoen tuoreimpia ovat runoteokset Planeetta (2016) ja Promessa (2019) sekä esseeteos Himmeä sininen piste (2019). Hän on väitellyt kirjallisuudentutkimuksesta.

Outimaija Hakala on kuvataiteilija ja taidehistorioitsija, jonka käsitteelliset teokset yhdistävät kuvanveiston, grafiikan ja ympäristötaiteen menetelmiä. Hän tekee väitöskirjaa Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa eläinyksilön huomioon ottamisesta kuvataiteessa. 

Hakala on toiminut kuvataiteen kentällä yli kymmenen vuotta monipuolisesti taiteen tekijänä ja kirjoittajana. Innostavimpia töitä hänelle ovat olleet sarjakuvateos Erään kissan tarina eli kertomus Suomen taiteen historiasta (2014) ja ensimmäisen laaja yksityisnäyttely Kodit Saarijärven museossa (2017). Portfolio, kirjoitukset ja työpäiväkirja löytyvät osoitteesta www.outimaija.com.

Liisa Kaski on folkloristi ja kreikan kielen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän on perehtynyt ihmisen eläinsuhteisiin niin itämerensuomalaisessa kuin antiikin perinteessä. Väitöskirjassaan hän tutkii eläimen käsitteen syntyä arkaaisessa kreikassa.

Kaski on julkaissut itämerensuomalaisista eläinmyyteistä tietokirjan Myyttiset eläimet (SKS 2019). Hän myös suomentaa kreikkalaista runoutta ja filosofiaa, milloin keittiö- ja viljelyhommiltaan ehtii.

Pipsa Lonka on näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2007. Longan tuotanto on monipuolinen, kattaen näytelmiä sekä aikuisille että nuoremmalle yleisölle.

Ei-inhimillisten eläinten kysymys on temaattisessa keskuksessa hänen näytelmissään Toinen luonto (2017) ja Neljän päivän läheisyys (2020). Tällä hetkellä Lonkaa kiinnostaa eläinyksilön mahdollisuus nousta näytelmän päähenkilöksi, sekä uiminen.

YTT Salla Tuomivaara on sosiologi, joka väitteli Tampereen yliopistossa keväällä 2018 sosiologian eläinkäsitysten muotoutumisesta. Tällä hetkellä hän työskentelee post doc -tutkijana Turun yliopistossa. Hän on tutkimuksessaan kiinnostunut erityisesti ihmisen ja muiden eläinten välisen rajan merkityksestä. Vapaa-ajallaan hän istuu mielellään rantakalliolla rescue-koiransa Hudin kanssa.

Tuomivaaran viimeisimmät kirjat ovat hänen väitöskirjaansa pohjautuva Animals in the Sociologies of Westermarck and Durkheim (Palgrave 2019) ja Syötävät koirat ja sympaattiset siat – Eläinten kohtaamisesta (Into 2019). Aiemmin hän on kirjoittanut teokset Mitä tehdä eläimille? (2008) ja Ulos häkeistä! (yhdessä Joni Purmosen kanssa, 1998). Tuomivaaran tekstejä on julkaistu myös muun muassa teoksissa Museum of Nonhumanity (Gustafsson&Haapoja, 2020), Eläimet yhteiskunnassa (toim. Aaltola & Keto, 2015), Ympäristösosiologia (toim. Valkonen, 2010) ja Linkolan ajamana (toim. Vadén, 2008). Hänen kirjoituksiinsa voi tutustua laajemmin osoitteessa https://sallatuomivaara.net/

%d bloggaajaa tykkää tästä: