Esityksestä ”lokkijuttu”

Helsingissä Kauppatorin laidalla Havis Amandan suihkulähteen vieressä seisoi Todellisuuden tutkimuskeskuksen Esityskioski, josta sai ostaa esitystaidetta 20. – 28.8.2021. Kioskin menussa oli tarjolla laaja valikoima muodoltaan erilaisia, yksin tai ryhmässä koettavia, kaupunkitilaan sijoittuvia esityksiä. Yksi esityksistä oli tanssiteos Lokkijuttu.

Lokkijuttu tutki Kauppatorin lokkien todellisuuksia. Siinä havainnoitiin ja kuviteltiin lokkien elämää sekä tanssittiin lokkien kanssa. Se kysyi, mitä jos ihmiseläimen ja lokin rajat hämärtyvät?

Tässä tekstissä kerron, millä tavoin teimme tanssiteosta lokeista ja lokkien kanssa. Kauppatorilla oleili elokuussa runsaasti lokkeja. Valitsimme esityspaikaksemme laiturin, joissa kulki vain vähän ihmisiä ja lokin kuluttivat aikaa odotellessaan ruokaa tipahtavaksi tai varastettavaksi. Jotkut lokkiyksilöt tulivat laiturille torkkumaan. Opimme pian, miten lähellä lokkeja saattoi liikkua ilman, että ne kokivat meidät uhaksi ja lähtivät pois. Nuoret vielä harmaasulkapukuiset lokit olivat erityisen rohkeita ja uteliaita.

Meitä kiinnosti erityisesti lokkien liikkeet ja kokemusmaailma. Opettelimme kävelemään lokkien räpyläaskelluksen tapaan. Tutkimme nopeahkoa ja tarkkaa pään liikettä osana katsetta. Lokit tepastelevat torilla ja tarkkailivat aktiivisesti ihmisten tekemisiä. Mekin tepastelimme ja tarkkailimme niitä. Oli sukimista, venyttelyä, lentoon lähtöjä ja laskeutumisia. Laskeutuessa siipiä iskettiin ensin tiiviiseen tahtiin ja kun jalat olivat maassa, siivet viikattiin kasaan ja niiden kärjet aseteltiin mukavasti lomittain. Paljon myös lepäiltiin, jalat taitettuna sulkaisen vartalon alle ja pää käännettynä siipien väliin.

Tuulenpuuskat tuntuivat vahvoilta meren rannassa. Kalalokki painaa keskimäärin 450 grammaa, joten isommat puuskat horjuttavan niiden seisomista. Lentoonlähtö oli vaivattomalta kevyelle siivekkäälle ja oli upeaa seurata, miten ne seilasivat tuulen liikkeissä ylös, alan ja eteenpäin. Tanssimme tuulta tunnustellen ja sen vietävänä. Tanssissa yhdistyi rauhaisa seisoskelu ja lentämisen tuoma vauhdin hurma.

Lokkijutussa lokit sekä loivat teosta meidän ihmistaiteilijoiden kanssa että olivat teoksen materiaalia. Valmistimme kaikki esityksen osat läheisessä suhteessa lokkeihin. Useina päivinä lokit olivat selvästi myös esityksemme esiintyjiä, koska niiden tekemiset loivat esitystapahtumia. Meidän ihmisesiintyjien tanssi tapahtui kiinteässä vuorovaikutuksessa lokkiesiintyjiin. Tanssimme vaikuttui tilallisista, ajallisista ja liikkeellisistä valinnoista, joita lokit tekivät.  

Lokit olivat myös meidän ihmistaiteilijoiden esitykseen rajaamaa teosmateriaalia. Ne olivat kuitenkin teosmateriaalia, jotka toimivat omilla ehdoillaan. Esityskerrat olivat keskenään hyvin erilaisia riippuen siitä, mitä lokit päättivät sinä päivänä ja hetkenä tehdä, tai tulivatko ollenkaan paikalle. Meille oli tärkeää, että esitys sai muotoutua lokkien toiminnan, paikalla tai poissaolon mukaan. Tämä johti kuitenkin siihen, että esitysten lokkikohtaamisia ei voinut suunnitella etukäteen. Saatoimme vain olla auki ja hereillä niille tapahtumille, mitä lokkien ja meidän välillemme kullakin esityshetkellä kehkeytyi. Iltaisin, kun lokkeja oli vähemmän Kauppatorin kulmilla, esityksemme rakentui niiden kuvittelusta ja lokkiuden tanssillisesta tulkinnasta.

Esityksessä yleisön jäsenet kutsuttiin siis katsomaan lokkeja sekä lokkia tanssivia tanssijoita. Se muotoutui erilaisista havaintoa ohjaavista rajauksista ja ehdotelmista. Meitä kiinnosti, millä tavoin lokit tulevat nähdyksi uudella tapaa ja ehkä samaistuttavammin, kun ihmisesiintyjä esittää lokkia lokin rinnalla. Mitä se paljastaa suhteestamme lokkeihin? Ja toisaalta, voiko esitys olla paikka, jossa linnut pääsevät kertomaan itse itsestään. Paikka tarkkailla lokkeja hieman avoimemmin ja tarkemmin.

Päätin tehdä esityksen lokkien kanssa käytännön sekä eettisistä syistä. Kuten aiemmin totesin, Kauppatorilla oli elokuussa runsaasti lokkeja, joten niiden kanssa työskentely oli helppo järjestää. Lokkien sisällyttäminen teokseen oli myös lokkien kannalta vaivatonta. Kauppatorin lokit ovat tottuneet ihmisiin ja vuorovaikutus niiden kanssa syntyi luontevasti. Läsnäolomme ja tanssimme ei ollut häiriöksi. Esitys ei todennäköisesti muuttanut juuri mitään niiden arjesta Kauppatorilla.

Kolmas syys työskennellä lokkien kanssa oli kiinnostuksemme lokkielämää kohtaan. Opimmekin taiteellisen työmme kautta paljon kaikkea uutta lokkien tekemisistä ja olemisen tavoista. Uskon, että esitys sai yleisönsäkin havainnoimaa uusia asioita ja kokemaan empatiaa lokkeja kohtaan. Kauppatorin lokit ovat joillekin ihmisille lähtökohtaisesti hieman pelottavia tai vastenmielisiä lintuja. Kuulin yhdeltä esitykseemme tulleelta lokkeja pelkäävältä yleisön jäseneltä jälkikäteen, että Lokkijutun kokeminen sai lokkipelon hieman laantumaan ja nyt niitä katsoi uusin mielin.

Viemällä huomion Kauppatorin lokkeihin sekä lokkitodellisuuksiin leikkisästi uppoutumalla Lokkijuttu sai yleisönsä tarkkailemaan kaupunkitilaa uudella tapaa. Se toi esiin monilajisen Helsingin, jossa Kauppatori on myös lokkien tori.

Teksti: Matilda Aaltonen, Lokkijutun koreografi ja esiintyjä.

Kuvat: Iiro Rautiainen

Lokkijuttu

20. – 28.8.2021 Kauppatorilla, Helsingissä.

Työryhmä: tanssitaiteilijat Matilda Aaltonen, Taru Aho ja Riikka Lakea, äänisuunnittelija Markus Tapio ja visuaalinen suunnittelija Mia Jalerva.

Tuotanto: Todellisuuden tutkimuskeskus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s